LEIF SEGERSTAMIN METSÄKANSAN LAULU, MELODRAAMA SISÄLLISSODASTA, SAA ENSI-ILTANSA 2018

...

Pienen Metsäkansan kylän traagiset tapahtumat vuonna 1918 puetaan musiikiksi ja tunteiksi säveltäjä kapellimestari Leif Segerstamin voimin. Näyttämöllä punasotilasta tulkitsee Martti Suosalo. Käsikirjoituksen on tehnyt Arto Seppälä ja sen ohjaa Leena Salonen.

Melodraamasta kerrotaan ensimmäisen kerran tiedotustilaisuudessa 26.3.2017 klo 16 Metsäkansan kylässä, Leivonlaulussa (Metsäkansan vanha koulu) osoitteessa Metsäkansantie 90, Metsäkansa. 

Paikalla: Leif Segerstam, Arto Seppälä, Martti Suosalo, Leena Salonen

ESITYKSET

18.4.2018 klo 19 Helsinki, Aleksanterin teatteri. Teatteri täyttää ensi keväänä 150 vuotta. Teatterin muuttumisesta suomalaiseksi teatteriksi tulee kuluneeksi 100 vuotta.
 28.7.2018 klo 13 Valkeakoski, Työväen Musiikkitapahtuma.

YHTEYSTIEDOT

leena.larva@ainoklinikat.fi
marianne.haapoja@valmu.com
villevillico@gmail.com


www.metsakansanlaulu.com nettisivu avataan elokuussa 2017
www.metsakansankulttuuriseura.fi nettisivu avataan syksyllä 2017

TAUSTAA

Metsäkansan laulu on punaisten ja valkoisten jälkeläisten yhteinen ponnistus. Se sai alkunsa, kun Pekka Lylykorpi poikkesi 2015 Metsäkansan kioskille ja kysyi Aino Klinikan Leena Larvalta tämän kiinnostusta vuoden 1918 tapahtumiin. Lylykorven isoisän kerrottiin olleen ampumassa Metsäkansan isäntiä.

Metsäkansan kylä oli tapahtumien polttopisteessä keväällä 1918, kun Suomessa kiehui. Näkökulmasta riippuen puhuttiin vapaussodasta, kansalaissodasta, itsenäisyystaistelusta ja punakapinasta. Itsenäinen Suomi oli toisille mahdollisuus muuttaa järjestystä tasa-arvoisemmaksi, toisille vihattujen venäläissotilainen karkottamista, toisille vanhan järjestelmän turvaamista, jopa kuningaskunnasta haaveiltiin.

Sääksmäen pitäjän Metsäkansan kylä Vanajaveden pohjoispuolella oli kaukana rintamailta. Vuonna 1918 sen asukkaat olivat valkoisia maanviljelijöitä, kun punaiset perääntyessään asettuivat kylälle. Eino Rahjan komennuksessa hyvinkääläiset punasotilaat pitivät isäntiä ja taloja tiukassa otteessa. Kun sota alkoi olla hävitty, tuli käsky polttaa Metsäkansan talot ja ampua isännät.

 - Minun isoisäni tuli ensimmäiseksi ammutuksi. Pitäisikö meidänkin olla vihollisia toisillemme? Tunne oli hämmentävä. Mietimme, että tätä ei voi keskustellen selvittää. Tarvittaisiin tunteen kautta nousemista eteen päin, jotta voisimme ajatella. Se ei ollut hyvä eikä paha. - Se oli, Leena Larva kertoo.

Sopua ei nähty minään mahdollisuutena, vaan aseellinen taistelu näytti ainoalta oikealta tieltä. Suomalaiset valitsivat puolensa tiedon tai mieltymysten mukaan, pakotettuina tai sattumalta. Oltiin joko punaisia tai valkoisia, muuta puolta ei voinut olla.

 - Tapahtumat ovat jättäneet niin kipeät muistot, että seuraaville sukupolville ei ole muistoja juurikaan kerrottu. Mitä todella tapahtui ja kuka teki mitäkin, ei saada koskaan täysin selville. Tiedän, että anteeksiantoa ei ole ollut ja punaisten kohtelu on ollut silmitöntä kostoa, Larva pohtii.

Asian ei voinut antaa olla. Larva otti yhteyttä Leif Segerstamiin, ja kysyi, voisiko aiheesta tehdä oopperan. Segerstam ehdotti kuvaelmatyyppistä oopperaa, innostui ja siitä paikasta soitti Martti Suosalolle, lähtisikö hän mukaan projektiin. Arto Seppälä oli jo suostunut kirjoittamaan tekstin.

Tästä on kulunut vuosi. Mukaan ovat tulleet Leena Salonen ohjaajan ominaisuudessa, Ville Salonen ja Opera Box sekä Aleksanterin teatteri Helsingissä. Projektia varten perustettu Metsäkansan Kulttuuriseura ry sai kumppanikseen Työväen Musiikkitapahtuman ja Marianne Haapojan ammattitaitoisine joukkoineen.
 Näytelmän teksti on juuri valmistunut, ja Segerstam aloittamassa sävellystyön.



On syntynyt ainutlaatuinen projekti, jossa punaisten ja valkoisten jälkeläiset ovat  yhdessä vihaa vastaan!


Metsäkansan Kulttuuriseura ry
Leena Larva, puheenjohtaja

Kuvat lehdistökäyttöön